Naisten Suomensarjan kausi päättyi onnenkyyneliin
Julkaistu: 07.09.2020 00.00

Naisten Suomensarjan kausi päättyi onnenkyyneliin

Kauden alussa joukkue asetti tavoitteeksi syksyllä pelattavat nousukarsinnat Ykköspesikseen. Varsinaisesti nouseminen ei ollut joukkueen virallinen tavoite ennen kuin vasta viimeinen ottelusarja tuli eteen. Teemaksi nousi kauden viimeisen ottelun voittaminen.

Kempeleen Kiri - Lapuan Virkiä 0-2 (4-5, 2-6)

Yleisöä: 153

I Sanni Hirvelä II Ella Kurkimäki

Joukkue starttasi matkaan Kempelettä kohti jo perjantai-iltana valmistavien harjoitusten jälkeen. Jo harjoituksissa joukkueesta huokui vapautunut tekeminen. Iloiset ilmeet loistivat tyttöjen kasvoilla pallojen viuhuessa ympäri syksyisellä Pisko-Areenalla. Tämä loi viimeistään vaikutelman, että nyt ollaan valmiita. Bussimatka sujui leppoisasti innokkaimpien fanien kanssa kohti Oulun Aiport hotellia. Hotellilla syötiin vielä maittava iltapala ennen nukkumatin saapumista. Aamulla joukkue heräsi reippain mielin ja lähti reippailemaan raittiiseen ulkoilmaan. Aamun kohokohta taisi olla lampaiden ruokkiminen aitauksessa. Aamupalan jälkeen joukkue suuntasi Säävälät Oy Areenalle valmistautumaan otteluun.

Ottelun alku oli jälleen kerran vahvaa tekemistä meidän osalta. Keula rakenteli palottoman ajolähdön Janniina Pellonpäälle, joka kiitti iskien vierasjoukkueen johtoon 1-0. Hyvä painostusjakso sai kuitenkin tylyn lopun kun hieman kyseenalainen estämistuomio vesitti meidän loistavan alun ja varma juoksu muuttui kahdeksi paloksi. Tämä väkisinkin lamaannutti meidän tekemistä. Kempeleen ensimmäinen sisävuoro saatiin hyvin puolustettua, mutta sisäpelissä oli ottelun suvantovaihe meidän osalta menossa. Kempele painoin toisen tasoittavalla ohi kahden juoksun avulla ja lisäsi johtoaan kolmannella sisävuorolla vielä kahdella tikillä. Meidän viimeiseen sisävuoroon lähdettiin siis 4-1 takaa-ajomatkalta.

Vaikeudet sisällä eivät ottaneet loppuakseen ja osittain hölmöjä palojakin tuli tehtyä, mutta tytöt rakentelivat väkisin ajolähdön kahdella palolla. Aikalisän turvin lähdettiin hakemaan uuttaa avausta sisäpeliin. Aikalisään ohjeet lyöjälle olivat tylyt: 3 läpäriyritystä. Lyömään asteli kukapa muukaan kuin lyöjäjokeri Sanni Hirvelä. Kaksi ensimmäistä lyönti olivat vaarattomia poskiosumia. Viimeinen syöttö, lukkari ei ollut tarjonnut väärää alle. Lukkari antaa ilkeän reilun metrisen vempautuksen. Ari antaa lyöntikomennon, maila laskee, pallo kolahtaa keskelle risua, viuhkavelho tuulettaa mielissään varmaa yhden juoksun pinnaa välilyönnillä. Mutta mitä sitten tapahtuu? Jopa hieman epäuskoisesti kaarella olevat pelaajat katsovat kun pallo viuhuu lopulta takaa läpi kohti mainosaitoja. Kenttä rullaa. Sanni tyhjää pajatson. Tilanne onkin hetkessä vierasjoukkueelle makeasti 4-5. Kempeleen lukkari saa lopulta hoideltua viimeisen palon ja näin vierasjoukkue menee puolustamaan ulkokentälle jaksovoittoa.

Kempeleen sisäpeli ei ottanut pyöriäkseen toivotulla tavalla. Lopulta Kiri saa kuitenkin kuljetettua etenijän kolmospesälle kahden palon tilanteessa. Kempeleen Erika Väliheikki lyö lupaavan näköisen lyönnin kohti kolmoskoppari Miisaa Kotalaa. Mailamiehen maila laskee. Ulkopelinjohtajan otsaa korostaa hikikarpalot. Painava lyönti tippuu kohti maanrajaan, mutta sieltä vaan Miisa tulee ja nappaa lyönnistä kopin. Tämähän ei vielä riitä, vaan Miisan tulinen ruoska sinkoaa pallon kohti lukkari Aliisa Yli-Kortesniemeä. Heitto kolahtaa Allun räpylään ja Kirin etenijä palaa selvästi kotitaipaleelle. Virkiä voittaa jakson värikkäiden vaiheiden jälkeen 4-5!


Sanni Hirvelä ratkaisi ensimmäisen jakson vierasjoukkueen eduksi. Kuva: Pasi Ahola

Tauolla korostettiin ensimmäisen jakson nousun merkitystä henkiseen puoleen. Kova päänahka ottaa jaksovoitto vieraskentällä tällä tavalla tässä tilanteessa. Toki pelin sisällä tapahtuneisiin asioihin ei voinut olla tyytyväinen ja tästä piti parantaa toiselle jaksolle. Joukkue myös tiedosti estämistuomion laittaneen pienen käsijarrun päälle omaan tekemiseen, vaikka se ei tietenkään saanut olla syy heikkoon sisäpelaamiseen. Tiedettiin, että tasapeli riittäisi voittoon.

Toinen jakso alkoi molempien osalta vaisusti. Toisaalta molempien joukkueiden ulkopelissä tehtiin kovia suorituksia ja mitään ei annettu helpolla, kuten pudotuspeleissä ei kuullukaan. Kempele kuitenkin avasi toisen jakson kuparisen. Essi Palkki kotiutti Vilja Tapiaisen ulkokentän kommunikointivirheen seurauksena. Toisen tasoittavalla Hirvelä kotiutti tavaramerkillänsä Emma Mustosen. Tämän jälkeen Mari Rintalan hieman epäpuhdas lyönti painui ulkokentän yllätykseksi kolmospuolelta läpi. Kotiin kiidätti Miisa suoraan kakkospesältä. Kempele tuli sitkeästi tasoihin kolmannen aloittavalla Henna Kaakisen kotiuttaessa Väliheikin hienolla 2-jatkekumuralla. Ulkokentän hoitaessa tämän jälkeen palot oli meidän aika iskeä viimeinen naula arkkuun.

Kolmannen tasoittavalla Sanni kumautti jälleen takakentältä 2 juoksua osittain koppareiden avustuksella. Tämän jälkeen vierasjoukkueen vapautunut sisäpeli alkoi rullata toivotulla tavalla. Ella Kurkimäki löi palloa väliin ja heti perään Pellonpään vastustamaton 3-jatkekumura kasvatti vierasjoukkueen johtoa jo neljällä juoksulla. Lopulta viimeiselle ulkovuorolle mentiin tilanteessa 2-6. Vierasjoukkue oli päättänyt, että tämä on kesän viimeinen kerta kun räpylät laitetaan käteen. Todella päättäväisesti pelannut ulkokenttä ei antanut Kirille enää mitään saumaa päästä hätyyttelemään johtoasemaa.

Ottelusarja päättyi kolmannen palon tullessa epäonnistuneella koppilyönnillä. Tämän jälkeen vierasjoukkueen nousujuhlat olivat valmiina alkamaan Sarkkirannassa. Onnenkyynelet valuivat pitkin poskipieliä, kenttä täyttyi onnellisesta kotiväestä ja faneista. Pelaajat halailivat toisiansa. Puhelimen kamerat räpsyivät sarjatulella. Saipahan viuhkavelhokin maistaa jälleen kerran mestaruussuihkua vaatteet päällä. Joukkue juhli nousua Ykköspesikseen aina yön pikkutunneille saakka. Juhlat varmasti jatkuvat vielä myöhemmin. Kempeleen Kirille täytyy antaa täysi tunnustus. Hieno ottelusarja saatiin aikaiseksi!

Nousujuhlat olivat valmiina alkamaan Sarkkirannassa päätuomarin vihellettyä kolme pitkää vihellystä. Kuva: Pasi Ahola

Nousu Ykköspesikseen on kova juttu mitattuna millä tahansa mittapuulla. Nousun arvoa nostaa kiistattomasti se fakta, että samalla rungolla noustiin tasan kaksi vuotta sitten vastan Suomensarjaan. Ratkaisevan ottelun joukkueen keski-iäksi saadaan 18.1v. Pitkäjänteinen juniorityö tuottaa tulosta. Joukkue pelasi runkosarjan erittäin vakuuttavasti. Kirkkaimpana helmenä suvereeni vierasvoitto Ylihärmässä. Lohkovoitto oli alkusoittoa syksyn menestykselle. Joukkueen pelaajisto on loppupeleissä suhteellisen kokematon Suomensarjan tasolle pelatut ottelut sarjatasolla huomioiden. Useammalle pelaajalle tämä oli vasta toinen täysi kausi Suomensarjassa.

Tytöt kaatoivat hektisten vaiheiden jälkeen lohkifinaalissa erittäin kokeneen Ilmajoen joukkueen. Ilmajoelta löytyi rosterista Superista kokemusta satoja otteluita, Ykköspesiksestä toiset sadat ja Suomensarjasta yli 200 ottelun verran. Päänahka Ilmajoesta oli joukkueelle valtava henkinen boosti. Olihan tätä ennen Ilmajoelta otettu turpaan viimeiset 6 ottelua putkeen. Voidaan siis puhua jonkin sortin kasvutarinasta. Tytöt osoittivat kauden aikana henkistä kovuutta, venymiskykyä, heittäytymistä, vastustajan pelitapaan paneutumista, keskittymistä, ja mikä tärkeintä, joukkueelle pelaamista. Joukkue ylitti varmasti kaikki odotukset, sekä omat, mutta myös ulkopuoliset.

Joukkueen tarinaan on jälleen kirjoitettu huikeita pätkiä lisää. Tytöt kuitenkin päättivät, ettei tämä ollut tarinan lopetuskappale. Sarjanousu Ykköspesikseen takaa useiden uusien seikkailujen avartavan edessä. Nyt on aika kiittäää kaikkia joukkueen tukijoita, faneja, kotiyleisöä, kotiväkeä, vastustajia, tuomareita. Ilman teitä ei olisi meitä. Varsinkin allekirjoittaneelle kotiottelut Ilmajokea ja Kempelettä vastaan osoittivat kotiyleisön merkityksen joukkueelle. Kiitän teitä kaikkia meitä tukeneita joukkueen puolesta! Me vaihdetaan nyt vapaalle ja nautimme sarjanoususta Ykköspesikseen kaudelle 2021.

Nähdään taas ensi kaudella!

Viuhkavelho, Valtteri.




Seuran uusimmat